linnut

Itärajan kavereita kuvaamassa

linnut, nisäkkäät, retket

Vihdoin koitti odottamani hetki, mahdollisuus irtaantua hieman pidemmälle kuvausretkelle Kuhmoon. Tarkoitus oli kuvata vaihteeksi jotain muuta kuin lintuja, sillä tiesin alueella oleva karhuja, susia, ahmoja ja kettuja. Ehkäpä isoinpana toiveena tälle reissulle oli joko ahmojen tai susien näkeminen – sekä toki myös niiden kuvaaminen.

Usean perättäisen yön valvominen kuvauskojussa osaa olla rankkaa – se hereillä pysyminenkin ihan haastavaa. Koska siellä kojussa ollaan n 17-07 välinen aika, joutuu sinne varautumaan kunnon eväillä ja eri keleihin sopivilla varusteilla. Mukana oli siis riittävästi juotavaa, kokista, termoskahvia, teetä, sekä voileipiä ja kaikenlaista mukavaa mutusteltavaa. Yön aikana valvoessa ruokaa kuluu, ainakin itsellä yllättävän paljon.

KUVAUSYÖ #1

Alkuilta kului pitkästä ajomatkasta nuutuneena kahvia juodessa ja lintuja (korppia, palokärkeä ja valkovikloa) kuvatessa. Mukavaa puuhaa tämäkin, varsinkaan kun tuota valkovikloa ei kotipuolessa niin usein tapaa.
– klikkaile toki kuvat isommiksi –

Kello kahdeksan jälkeen huomasin ketun hiipivän kuvauskojuni edessä olevan lammen rantaan – kylläpä hän olikin komean näköinen otus. Vaikka ei kettu kauan malttanut kuvattavana viihtyä, sain napattua siitä muutaman kelpo ruudun. Repolaisen poistuttua takaisin metsän suojaan, ”jouduin” palaamaan kahvittelun pariin ja lähistöllä pyörivän telkkäpariskunnan ja käpytikkojen kuvailuun.
– klikkaile toki kuvat isommiksi –

Kello kymmenen jälkeen alkoi taas tapahtumaan. Kauampana oleva kallion huipulle ilmestyi vanha ahma, joka alkoi riemukseni laskeutua kalliota alas minua kohti ja jopa vielä istahti hetkeksi, ihan kuin minua katsomaan – voi huikeutta!
– klikkaile toki kuvat isommiksi –

Puolen yön lähestyessä alkoi valo jo sen verran hiipua, että oli ”ruuvattava” kameran kennoon herkkyyttä lisää, jotta illan viimeiseksi jäänyt kuva telkästä saatiin vielä onnistumaan.
– tämäkin kuvan voi klikata isommaksi –

KUVAUSYÖ #2

Ensimmäisen kuvausyön jälkeen oli ohjelmassa pikasuihku, kevyt aamupala ja aika nopeasti siirtyminen muutaman tunnin unille.
– – –
Herättyäni, pääsin lievän jännityksen kera tyhjentämään kameroiden muistikortit tietokoneelle ja ilokseni huomasin, että ihan mukavasti onnistuneitakin kuvia löytyi. Kameroiden akut lataukseen ja uuden kuvausyön eväiden pakkaus laukkuun, ja näin olinkin valmis pienelle palauttavalle lenkille ja päivälliselle.
Hieman jo tuli toki pohdittua, voisiko seuraava kuvausyö olla edellisen kaltainen, eli hyvä.

Toinen yö oli aika lailla ensimmäisen toisinto. Kettu kulki ohitseni lammen rantaa, mutta tällä kertaa ahma (eri yksilö) uskaltautui kalliolta alan ja suostui aika mukavasti kuvattavaksi. Oli kyllä upeaa.
– klikkaile kuvat isommiksi –

KUVAUSYÖ #3

Kuvauspäivät alkoivat löytää rutiininsa ja olin taas jo klo 16 jälkeen syöneenä ja muutenkin valmiina jo kolmanteen kuvausyöhön. Keli oli tällä kertaa aika sateisen kostea, joten tiesin, että valoa olisi kuvaukseen aika niukasti. Päädyin kuvailemaan hieman erilaisia kuvia ja koetin saada niihin hieman kesäyön fiilistä mukaan. Ilokseni myös karhu osui kuvattavaksi.

Viimeiseksi kuvaksi laitan tähän sen sellaisen perinteinen lajikuvan nallesta.
– klikkaile kuvat isommiksi –

Jos reissusta heräsi jotain kysymyksiä, laita toki viestiä.
Koetan vastailla.

Kiikarit lintujen ja luonnon tarkkailuun

kiikarit, linnut, maisema, nisäkkäät, retket, välineet

Jos olet hankkimassa uusia luontokiikareita, kasasin tähän muutamia vinkkejä, jotka auttavat sinua pohdinnoissasi valitsemaan itsellesi tarpeeseesi sopivat kiikarit.

  1. Mihin tarkoitukseen olet kiikareita hankkimassa?
    Oletko hankkimassa kiikareita lintujen tarkkailuun vai haluatko kuljettaa niitä mukana luonto- ja päiväretkillä?

  2. Minkä kokoiset kiikarit sopivat käyttötarkoitukseesi?
    – Keskikokoiset kiikarit, joiden etulinssien halkaisija on 30-50mm ovat helppokäyttöisiä ja sopivat useimpiin käyttötarkoituksiin, kuten lintujen tarkkailuun, luontoretkiin ja metsätykseen.
    – Pienet, kevyet kiikarit, joissa linssin halkaisija välillä 18–28 mm ovat helppo kuljettaa aina mukanasi – taskussa tai vyölle ripustettuna. Tällaiset kompaktit kiikarit voivat olla sinulle sopivat, jos aiot käyttää niitä lyhyitä aikoja päivällä.

  3. Mikä on sinulle sopiva suurennusteho?
    Kun olet päättänyt haluamasi etulinssin halkaisijan koon, on aika katsoa suurennusta. 
    – 6–7-kertaisella suurennuksella varustetusta kiikarista on helppo pitää kiinni, se on vakaa ja antaa kirkkaan kuvan. Se soveltuu hyvin meri- ja yleiskäyttöön
    – 8–9 -kertainen suurennus soveltuu erittäin hyvin luonnon ja lintujen tarkkailuun.
    – 10 -kertaista suurennus toimii myös lintujen tarkkailussa, mutta vaatii usein jotain tukea, kuten jalustan.

  4. Paljonko olet valmis investoimaan?
    Määritä budjetti, jonka olet valmis käyttämään kiikareihin, ja valitse sen perusteella parhaiten tarpeisiisi sopiva vaihtoehto. Muista, että hyvät kiikarit ovat yleensä sijoitus, joka kestää pitkään ja tarjoaa laadukkaan katselukokemuksen.

On myös suositeltavaa lukea arvosteluja ja pyytää suosituksia muilta luontoharrastajilta ennen ostopäätöstä. Alla pari Partioaitasta löytyvää Nikonin kiikaria, joita voin suositella:

Vasemmalla Nikon MONARCH 3 8X42
Luontoharrastajille ja lintubongareille erinomaisesti soveltuvat kiikarit, joissa on 8-kertainen suurennus ja 42 mm etulinssi.

Oikealla Nikon SPORTSTAR EX 10X25
Kevyt, helposti mukana kulkeva, sulavalinjainen kiikari, jossa on 10-kertainen suurennus, 25 mm:n etulinssi.

luontokuvaus valokuvaus luonto kamera objektiivi nikon lintu maisema

Kanadanhanhea kuvaamassa

linnut, luontokuvaus, retket, välineet

Keväinen sunnuntai koitti aurinkoisena ja rohkaisi lähtemään kuvauspuuhiin jo heti aamusta. Lämpöasteita ei ollut kuin muutama, joten villapaita oli kaivettava kaapista mukaan otettavaksi. Kylmästä kelistä johtuen termoskahvit oli tälläkin reissulla aivan pakollinen juttu, niitä eväsleipiä unohtamatta. Pakkasin olkalaukkuuni luottotermarini ja leipien seuraksi kiikarit, vesipullon ja aurinkolasit. Formatoin vielä kameran muistikortin ja vaihdoin siihen täyden akun, ja näin olin lähtövalmiina jo ennen kymmentä – tämä oli sangen kelpo suoritus sunnuntaiaamuksi.

luontokuvaus valokuvaus luonto kamera objektiivi nikon lintu maisema
luontokuvaus valokuvaus luonto kamera objektiivi nikon lintu maisema

Stanleyn termosmuki on kulkenut mukana reissuissa jo pitkään.

Kuvausretki suuntautui Muuramejoelle, jossa oli viime päiviä nähty monenlaista uutta keväistä tulokasta.
Paikalle saavuttuani huomioni kiinnittyi todella runsaaseen linnunlauluun, niin volyymiltaan, kuin lajimäärältään. Äänessä olivat peippojen lisäksi lukuisat rastaat. Ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana bongasin laulu-, punakylki-, räkätti- ja mustarastaan. Todella hieno alku kuvauspäivälle.

Joen alajuoksulla näkyi joutsenten ja telkkien joukossa kanadanhanhi. Harmi, että linnut olivat liian kaukana kuvattavaksi. Hetken niitä kiikaroituani, päätin käydä kävelemässä yläjuoksulla, josko sieltä löytyisi vielä jo aiemmin näkemäni isokoskelopariskunta. Koskelot olivat jo jatkaneet matkaansa, joten palasin alajuoksulle kahville ja hanhea katsomaan.

Hanhi olikin uinut jo lähemmäksi ja tuntui suhtautuvan minuun sangen luottavaisesti. Kahvit ja eväät nautittuani, päätin kokeilla ”soittaa” kännykällä Luontoportin sivuilta kanadanhanhen ääntelyä, jotta saisin kuvattavaan kohteeseen hieman eloa. Tämä tepsi mainiosti!

– klikkaile kuvat isommiksi –

luontokuvaus valokuvaus luonto kamera objektiivi nikon lintu maisema
luontokuvaus valokuvaus luonto kamera objektiivi nikon lintu maisema
luontokuvaus valokuvaus luonto kamera objektiivi nikon lintu maisema

Kanadanhanhi. 300mm, 1/1000sek, f/5.6, ISO 200

Iltapäivä viirupöllön kanssa

linnut, luontokuvaus, retket

Meillä tässä kaupungin laitamilla hiljaa virtaa Tourujoki, joka pysyy sulana läpi vuoden. Se onkin kovin oiva paikka löytää jotain kuvattavaa myös keskitalvella, jolloin luonto on muuten aika hiljainen. Perjantaisen työpäivän päätteeksi, ennen hämärän laskeutumista, ehdin vielä tunniksi joen varteen kameraa ulkoiluttamaan. Pusikkoista joenvartta kahlatessani kuulin jo kaukaa, kuinka erinäiset varislinnut pitivät ’älämölöä’. Arvasin, että jokin siellä täytyy olla, jota nämä koittavat pois karkoittaa. Tällä kertaa oli onni myötä ja sain jotain kuvattavaa, sillä lintuparven keskellä, lähellä puunrunkoa, istui tämä komea ilmestys.

luontokuvaus valokuvaus luonto kamera objektiivi nikon lintu maisema
luontokuvaus valokuvaus luonto kamera objektiivi nikon lintu maisema

Viirupöllö (Strix uralensis) on suurikokoinen petolintu, joka asuu havu- ja sekametsissä. Viirupöllön yleisväritys on harmaanruskea, ja sillä on pyrstö- ja siipisulissa pitkiä tummia raitoja. Vaaleahkolla vatsapuolella on mustia pitkittäisjuovia. Nokka on keltainen, silmät mustat, ja pöllölle tyypillisessä leveässä naamassa on vaaleita kiehkuroita. Viirupöllöllä on pitkä pyrstö ja leveät siivet. Naaras on huomattavasti koirasta suurempi. Sen pituus on 58–62 cm, ja koiras painaa 570–800 g, naaras 630–1 300 g.

Talvinen tikkapäivä Muuramessa

linnut, luontokuvaus, retket

Talvinen sunnuntai oli juuri niin pimeä, kuin sillä tammi-helmikuun vaihteessa on tapana olla. Päivänvaloa ei ole muutamaa hetkeä pidempään ja pakkanenkin monesti tuo omat haasteensa luontokuvaajalle. Huolimatta edellä mainituista, olin jo aamusta termospullon, eväsleipien, toppapuvun kanssa lähdössä kameraani ulkoiluttamaan. Sen verran olin taas enempi innoissani, kuin älyissäni, että kameran jalusta jäi matkasta. Homma ei jäänyt siitä kiinni, vaan vaativain hieman enemmän vaivaa ja lyhyempiä kuvaushetkiä.

Tarkoitus oli käydä kuvaamassa palokärkiä ja pohjantikkaa, jotka kuulemma olivat kaupungin laitamilla tällä viikolla havaittu. Kuvauspaikalle oli saapunut jo muutamia paikallisen lintuyhdistyksen (KSLY) aktiivijäseniä, moni tosin kiikareilla varustautuneena.

Vaikka valoisan aika oli kovin lyhyt ja päivä muutenkin melko pimeä, mahtui iltapäivän alkuun lyhyt hetki, jolloin sekä aurinko, että pohjantikka osuivat paikalle talvehtimaan kasatun ropsipinon päähän yhtä aikaa. Toisinaan taitavinkin kuvaaja tarvitsee hieman hyvää onnea. 🙂

Kaikkiaan kolme tikkalajia onnistuin kamerani kennolle tallentamaan; hyvä niin.

Palokärki (Dryocopus martius) on isokokoinen, peloton ja komea tikkalaji, johon liittyy paljon kansanperinnettä: sanotaan, että kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu. Palokärjen pituus on noin 45–50 cm, ja sen paino on noin 300–400 g

Pohjantikka (Picoides tridactylus) on keskikokoinen tikka. Pohjantikan selkäpuoli ja pää ovat mustat. Lajin vatsapuoli on vaalea ja sen kyljissä mustia raitoja valkealla pohjalla. Aikuisen koiraan päälaki on keltainen. Pohjantikan pituus on 21,5–24 cm ja paino 60–85 g.

Käpytikka (Dendrocopos major) on ehkä yleisin meillä tavattu tikkalintu. Sen vatsa on valkoinen ja siivissä mustalla pohjalla valkoiset poikkiraidat. Käpytikan pituus on noin 25 cm ja paino 70–105 g.

Vuoden ensimmäinen päivä

linnut, luontokuvaus, retket

Vuoden ensimmäinen päivä sattui tänä vuonna lauantaille, joten siitä oli hyvä myös kuvausvuosi aloittaa. Koska vuoden vaiheessa täällä aurinko nousee 9.41 ja laskee jo 14.59, on kuvausaikaa vain noin kello 11-14 väliset hetket.

Päivästä näytti tulevan aika kylmä, joten päätin ottaa mukaan ison termospullon hunajalla terästettyä teetä ja pari kinkku-juustosämpylää. Nappasin olohuoneen kulmapöydän kulhosta eväspussiin vielä hieman jouluisia suklaakohvehteja, joten päivästä vaikutti tulevan sangen mainio. Tänään oli toppapuvun ja paksun pipon lisäksi mukaan otettava paksut rukkaset, sillä mittari näytti lähes kahtakymmentä pakkasastetta. Kellon näyttäessä kymmentä, olin jo matkalla kohti Paasivuorta, tuota itselle sangen tuttua lintukuvauspaikkaa.

Retkipäivä oli oikein mukava, tee kuumaa ja eväät makoisia. Tuttujen tiaisten (sini, tali, hömö) lisäksi ruokaileva mustarastaskin tuli nähtyä, sekä toki myös kuvattua. Tästä se vuosi taas lähtee, kohti valoa ja kevättä.

Mustarastas (koiras) pihlajanmarjojen kimpussa